torstai 3. joulukuuta 2009

Joulukalenteri - Luukku #3

Eiliseen luukkuun vielä: tänään näin sitten ensimmäistä kertaa tänä talvena tuona Finnairin mainoksen. Nyt kuitenkin "illaksi kotiin" tekstiä ei ollut (tai sitten vain mieleni ohitti sen koska ei olettanutkaan sitä näkyvän), ja mainoksen lopussakin luki vain Joulupukin virallisesta lentolinjasta tms. Heh-heh, Finnairin markkinointiporukka.

Ja pistin kommentteihin nyt tarkistuksen aina, eli ennen kuin ne näkyvät blogissa, minun pitää hyväksyä ne. Minulle on ihan sama, jos jollain on niin köyhä elämä, että pitää kovana tyyppinä käydä pistämässä idioottimaisia kommentteja random-blogeihin, mutta ei niiden silti tarvitse kommenttiseinällä näkyä :-)

#3


Ilta-Sanomat: laatumedia vailla vertaa!

Kun torstai-iltana 3.12 menee Ilta-Sanomien nettisivuille, mitä luulisi näkevän pääuutisena (eli ylimpänä sivulla)? Ennakkoa Linnan juhlista? Ihan hyvä veikkaus, kirjoitushetkellä se oli kolmantena ylimpänä (nämä mokat muistetaan). Finnairin lakko-ongelmista? Huono veikkaus, ei meinaa löytyä etusivulta ollenkaan (samaan aikaan se on toisen yhtä surkean tapauksen, Iltalehden verkkosivujen pääjuttuna sentään). Tosi-tv-juoruja? Aika heikko veikkaus myös, ensimmäisenä tämmöisenä tulee vastaan pääjuttujen alla oleva juttu Muodin huipulle -finalisteista.

Ei, Ilta-Sanomien ykkösjuttu tänä joulukuisena iltana on se, että maahanmuutto-, ja eurooppaministeri Astrid Thors kaivoi eduskunnan kyselytunnille nenäänsä! Kyllä, luitte oikein. Minulla ei ole tähän oikeastaan mitään kommentoitavaa, koska en todellakaan uskonut kaksi päivää sitten, että yksi joulukalenterini luukuista olisi ollut tämmöinen. Mutta näin alas suomalainen media on tosiaan vajonnut. Tässä vielä linkki juttun, ja "parhaat palat":

Astrid Thors kaivoi nenää kyselytunnilla


"Pääministeri ehti puhua noin 40 sekuntia, kun hänen takanaan istunut Thors näytti aloittivan reilun nenänkaivuun.

Maahanmuutto- ja eurooppaministeri kaivoi vasemmalla etusormella nenäänsä reilut viitisen sekuntia Vanhasen puhuessa vieressä."

Sitten kun minä joskus (kyllä, kun.. ei jos) valmistun media-alalle, en taida palkkautua ainakaan Ilta-Sanomien politiikantoimittajaksi. Saattaa joutua vaikka laskemaan, kuinka monta sekuntia ministeri kaivaa nenäänsä ja tarkkailemaan, kumpaa sormea siihen tämä käyttää.

keskiviikko 2. joulukuuta 2009

Joulukalenteri - Luukku #2

#2


Finnair - illak.. jouluksi kotiin

Monet varmasti muistavan sen ihanan kauniin talvisin televisiosta tulevan Finnairin mainoksen? Minäkin. Jos joku ei, tässä on linkki siihen. Se on oikein hieno ja kaunis mainos, mutta tänä talvena sillä voi varmasti Finnairin markkinointiväki pyyhkiä persettään. Elleivät he sitten halua muuttaa mainoksen slogania "illaksi kotiin" lauseesta mainoksen talviseen teemaan sopien "jouluksi kotiin". Lähetysaikana nimen omaan nämä joulukuun ensimmäiset päivät, ensi viikon lopulla tuo lupaus saattaa olla jo vähän liikaa.

Tänä päivänä parhaiten mieleen jäi siis jälleen yksi uutispäivä, johon kuuluivat uutiset Finnairin lakosta (esimerkkinä HS:n tarina). Tietyissä tapauksissa tunnen sympatiaa lakkoilijoita kohtaan, mutta tietyissä tapauksissa en. Tiedostan vuokratyövoimasta taatusti nyt siis ihan aiheesta lakkoileville koituvat haitat. Vuokratyövoimalle muuttaminen on aikalailla perseestä, joten en tunne sympatiaa johtoa kohtaan. En kuitenkaan tunne myöskään sympatiaa (varsinkaan en siinä naurettavassa lentäjien lakossa.. tienaisinpa edes murto-osan lentäjien tienesteistä) kauheasti enää lakkoilijoita kohtaan, koska meininki tosiaan alkaa olla - kuten jotkut ulkomaalaiset turistit totesivat jossain haastattelussa - eteläisemmän Euroopan tyylistä. Kaikesta pitää lakkoilla jatkuvasti, kaiken aikaa ja tauotta. Minä en enää jaksa. Tässä kohtaa olen niin omaa (ja muiden) napaa tuijottava henkilö, että minusta on niin naurettavaa, että tuhannet sivulliset joutuvat kärsimään tästä paskasta. Joku roti tähänkin meininkiin sentään. No, itsepähän on Finnair soppansa keittänyt säädöillään, minä lennän mielummin vaikka omilla siivillä.

tiistai 1. joulukuuta 2009

Joulukalenteri - Luukku #1

Ok, varmaan miljoonassa blogissa on näin joulukuun alkamisen kunniaksi aloitettu tänään jotain hauskoja, idearikkaita ja monipuolisia joulukalentereita. Siksi ajattelinkin, että maailma tarvitsee yhden tylsä, ideaköyhän ja yksipuolisen joukukalenterin. Se on tietenkin:

Kalenteritotuus Joulumediasta!

Julkaisen joka päivä kalenterissani päivän aikana parhaiten mielen jääneen media..öö, media-asian. Se voi olla uutinen, kolumni, artikkeli, pakina, tv-ohjelma(n pätkä), sarjakuva.. periaatteessa mitä tahansa, kunhan sen nyt jollain tavalla on joukkoviestintä nenäni eteen työntänyt. Se ei (toivon mukaan) liity kovinkaan usein jouluun, mutta tietenkään mitään varmaa en voi sanoa, koska en tiedä, mitä huominen tuo tullessaan. Se tässä mediamaailmassa onkin niin jännää. Vaikka mitään kummempaa ei tapahtuisi, aina löytyy jotain tarjottavaa. Ja etukäteen ei voi tietää, mitä se tarjolla oleva on. En myöskään viitsi luvata varmasti, että onnistuisin toteuttamaan tämän kalenterin loppuun asti, mutta yritän ainakin.

#1


Jouluhössötyksestä hössötys

Ei, tänään ei ole tarjolla linkkiä videoon tai tekstiin tai muuhunkaan, vaan pelkkä paikallislehteni nettisivujen "Päivän kysymys". Varsin erikoisella tapauksella siis aloitetaan kalenteri, mutta toisaalta onpahan ainakin jouluinen juttu. Ja tämä nyt jäi parhaiten mieleen tästä päivästä. Mediamaailma on nimittäin luonut loputtoman oravanpyörän. Samaan aikaan mainostajat/ilmoittajat (esimerkiksi juuri tuonkin paikallislehden sivuilla) mainostavat vuodesta toiseen aikaisemmin joulumarkkinoitaan yrittäen kerätä maksimaalisen tuoton (varsinkin näin lama-aikaan). Samaan aikaan sitten näissä lehdissä, niiden nettisivuilla, yleisönosastopalstoilla ja Luoja ties missä katugallupeissa päivitellään vuodesta toiseen aikaisemmin sitä, kuinka aikaisin "jouluhössötys" (kuten kysymyksessä on muotoiltu) on aloitettu. Tämän jälkeen sitten hössötetään vain entistä enemmän joulusta ja siitä hössötyksestä taas hössötetään. Seuraavana vuonna hössötys aloitetaan entistä aikaisemmin.

Itse vastasin kyselyyn Ei, koska minulle on jo ihan sama. Aloittakoon vaikka juhannuksena, kunhan tämä loputon asiasta vatvominen lopetettaisiin, koska paljon vähemmän minua muutama mainos häiritsee kuin loputon asiasta jauhaminen. Mutta niin kauan kuin ihmisiä jouluhössötyksen aikaisuus kiinnostaa, niin ihan varmasti se jatkuu.

Ainiin, äänestyksen tulos on (puoli kahdeksalta illalla) Kyllä 77% - Ei 24%. Tulos ei ole ehkä kovin yllättävä, mutta se on, että jouluhössötys on niin merkittävä asia, että siinä äänten kokonaissuhde ylittää 100 prosentin rajan.

sunnuntai 29. marraskuuta 2009

Pääsykokeet

Pantti & Nieminen: Media markkinoilla

Janne Seppänen: Katseen voima

Risto Kunelius: Viestinnän vallassa

Joo, kävin ostamassa pääsykoekirjat (tai oikeastaan Seppäsen teoksen saan vasta joulukuussa, mutta varauksessa sekin on). Viime vuonna yliopistot katsoivat minut vielä siis aivan liian raakileeksi, joten ensi keväänä lähdetään sitten uusin asein hakemaan. Voisin joskus vähän yrittää ihan omankin oppimisen edistykseksi koittaa selittää noiden kirjojen sisältöä (vaikkei se ketään kiinnostakaan). Joka tapauksessa, pian alkavat hauskat ajat paikallislehden työharjoittelussa olla ohi (3 viikkoa jäljellä) ja sen sijaan tylsät päivät kirjojen seurassa silloin kuin armeijakiireiltä ehtii, alkavat. Ei kovinkaan hauskaa, mutta elämä ei ole. Tarkoituksena olisi, että kolmatta kertaa ei enää tarvitsisi pääsykokeisiin mennä. Muuten koittaa tuho ja turmio.

Mielenkiintoisin kirjoista on omasta mielestäni Kuneliuksen teos, mutta se on toisaalta laajuutensa ja törkeän suuren tietomääränsä takia myös kaikkein raskain. Etuna on onneksi nyt se, ettei näitä asioita tarvitse opetella tyhjästä, vaan jotain on muistissakin.

Hyvästi leppoisa elämä.

perjantai 13. marraskuuta 2009

Nenäpäivän nenä


Suuri osa teistä varmaan saikin aika riittävästi viime viikon perjantaina kuulla Ylen nenäpäivästä. Tai jos ei saanut, pitää minun nostaa hattua, koska tuon hehkutuksen suuruisessa mediapimennossa eläminen vaatii jo ihan oikeasti taitoa. Nenäpäivän idea on siis lähtenyt brittiläisten Red Nose Daysta, ja sen ideana on kaikenlaisen "hassuttelun" avulla kerätä rahaa hyvään tarkoitukseen ("pitkäjänteiseen kehitystyöhön", kuten wikipedian surkea artikkeli meille hyvin tarkasti informoi). Jepulisjee, loistava idea. Ei siitä sen enempää.

Tämän kirjoituksen varsinainen pointti oli kuitenkin tuo nenäpäivän nenä.

Itse päätin nimittäin viime viikon torstaina ensimmäistä kertaa ostaa R-kioskilta sen huikeat 2 euroa maksavan nenän (aina on ollut tarkoitus, mutta joka kerta se on unohtunut). Aika hassun näköinenkin se oli, mutta oikea nenäni ei ole vieläkään toipunut tuosta perhanan punanenästä. Vetäisin sen viime viikon perjantai-aamulla päähäni, mutta ei siinä kauheasti hassutella tehnyt mieli, kun se muovinen kapistus puristi nenää urakalla ja samanaikaa hengitys muuttui aikalailla mahdottomaksi. Työpaikalla vielä tylsyyksissäni kokeilin, kauan pystyin nenää päässä pitämään, ja 20 minuutin jälkeen se oli pakko kiskaista pois.

Vaadin ensi vuoden nenäpäivään ihan selvän parannuksen: nenistä on tehtävä semmoisia, että niitä voi oikeasti nenässään pitää! Muuten voivat pitää tunkkinsa.

Ja nenänsä.

torstai 5. marraskuuta 2009

Sikainfluenssa mediassa


Tällä kertaa lyhyt ja ytimekäs blogaus liittyen otsikon teemaan. Se menee näin:

En jaksa enää.

En jaksa:
- kuunnella yhdenkään radiosedän/tädin juttelevan (kenties vielä juontajaparinsa kanssa) syvällisiä pohdintoja tästä taudista
- katsoa yhdenkään juontajan/vieraan/asiantuntijan/kadunmiehen tai naisen/chatjuontajan tai ylipäätänsä yhdenkään kenen paapattavan TV:ssä tästä taudista
- lukea enää yhtään syväviiltävää analyysia ja infopakettia tämän taudin vaarallisuudesta tai muusta vastaavasta minkään valtakunnan mistään lehdestä.

Ja tämä ei ole nyt tarkoitettu loukkauksena kenellekään oikeasti sikainfluenssaan menehtyneelle (kuten tämä eilinen tapaus, josta iltapäivälehdet ovat oikein antoisasti meitä uutisoineet), tämän omaisille tai vastaaville.

Kaikki tietävät jo sikainfluenssasta. Monet luulevat sitä varmaan edelleenkin paljon vaarallisemmaksi kuin se oikeasti on tämän kaiken aivan järjettömän mediahypen takia. Tämä on oikein malliesimerkki siitä, kuinka kärpäsestä tehdään parin tonnin painoinen härkänen. Kyllä, tauti voi olla vaarallinen heille, joilla on muutenkin heikko immuniteetti jne. mutta niin voi silloin olla myös moni muu tauti. Kyllä, tauti voi olla varsin ilkeä normaalillekin ihmiselle (vaikkeikaan kuolemanvaarallinen kuin äärimmäistapauksissa) ja minäkin aion rokottaa itseni (koska en hingu vuodepotilaaksi n. viikon ajaksi) jos ehdin ennen tautia, mutta yhtälailla ilkeitä ovat monet muutkin taudit.

Vanha sananlasku sanoo, että rautaa pitää takoa kun se on kuuma. No, tämä rauta jäähtyi kivikylmäksi jo tuossa kesällä. Tämä onkin siis toiveeni kaikille median edustajille, että JOTAKIN-UUTTA-VOISI-JO-KEKSIÄ. Kiitos.

torstai 22. lokakuuta 2009

Lehdistönvapaus

Oikeastaan idea uusiin blogauksiin lähti pari päivää sitten Toimittajat ilman rajoja (RSF - tulee ranskan kielen Reporters sans frontières -sanoista) -järjestön tekemästä raportista koskien lehdistönvapautta. Kyseinen järjestö tutkii siis vuosittain, missä maissa lehdistön sananvapauden tilanne on paras ja missä puolestaan kaikkein huonoin. Koko listan voi halutessaan käydä tutkimassa täältä, mutta kopioin tähän tiivistelmänä nyt 10 parasta ja huonointa.

1 Denmark
- Finland
- Irland
- Norway
- Sweden
6 Estonia
7 Netherlands
- Switzerland
9 Iceland
10 Lituania
.......
166 Vietnam
167 Yemen
168 China
169 Laos
170 Cuba
171 Burma
172 Iran
173 Turkmenistan
174 North Korea
175 Eritrea

Kärki- ja pohjasijat eivät kuitenkaan ole tässä(kään) tapauksessa mielenkiintoisempia, vaikka Suomen sijoittuminen ykköseksi onkin aina hieno - ja erittäin tärkeä - asia. Sen sijaan mielenkiintoisimmat kohdat ovat noilla välisijoilla. Vaikka Euroopan maat vielä miehittävitkin top kympin, antoi RSF silti selvää kritiikkiä maanosallemme. Mm. Ranskan, Slovakian ja Italian sijoitukset tippuivat selvästi, samalla kun tietyt Etelä-Amerikan ja Etelä-Afrikan maat (esimerkiksi Uruguay ja Etelä-Afrikka) nostivat osakkeitaan. Italiassa toimittajien henkiä on uhattu, Ranskassakin heitä on pidätetty ja Slovakiassa on jyrätty voimaan laki, jonka myötä kulttuuriministerillä on huomattavia oikeuksia vaikuttaa julkaisuihin. Huolestuttavaa? Ehdottomasti. Jos suuntaus on oikeasti on jopa lainsäädännössä tämä, voidaan kai ihan oikeutetusti kysyä, miltä tulevaisuus näyttää. Toistaiseksi Suomi on ollut vielä turvattu, mutta onko näin loputtomasti? Tämä huoli kun ei ole paljon puhetta tyhjästä. Sitä ei monestikaan tule ajatelleeksi, miltä jokapäiväinen maailma näyttäisi, jos mediavirta ei olisikaan vapaata, vaan tietty taho sääntelisi sitä voimakkaasti. Minä en ainakaan tahtoisi elää maassa (vaikka kuinka jäisin joksikin rivijournalistiksi), jossa vastoin tiettyä näkökulmaa kirjoitetun tekstin kirjoittaminen on käytännössä mahdotonta, koska suuri osa mediatuotannosta on valtion hallussa. Tai maassa, jossa toimittaja saa pelätä henkensä puolesta kirjoittaessaan tuommoisen tekstin.

Ja silti tuommoista maata ei tarvitse etsiä sen kauempaa kuin itänaapuristamme. Venäjän sijoitus listassa laski jälleen, nyt maa löytyy sijalta 153. Juuri tämänpäiväinen alueeni päälehti osasi kertoa, että Venäjällä "tulosta" ei pidetä luotettavana, koska sille ei ole kuulema tarpeeksi vankkoja perusteita. Miten vankkoja perusteita Venäjä haluaa, jos syiksi ei riitä se, että suuri osa toimittajien kuolemista ohitetaan kyseisessä maassa olankohautuksella tai se, että maan viimeinen vapaa tv-kanava on päätymässä hyvää vauhtia valtion omistukseen?

Kyllä, tämä poikkeaa täysin minun normaaleista blogauksista, ja tuskin tämmöinen tavaksi tulee jos tämänkin jälkeen saan tekstiä suollettua (luultavasti pysyttelen taas jatkossa tv-, kenties radio- ja lehtitarjonnan arvioimisessa). Median- ja myös yleisesti sananvapaus on mielestäni yksi tärkeimmistä asioista. Siihen pohjautuu niin moni asia. Ja ilman sitä seuraa oikeasti Tuho ja Turmio. Ja tällä kertaa kyse ei ole mistään vitsistä. Niinpä tämänkaltaiset tutkimukset kiinnostavat aina kovasti. En ole alan ekspertti, joten blogauksessani saattaa olla virheitäkin. Pääpointti pysyy kuitenkin samana.

Täällä taas?

En lupaa mitään, koska lupaaminen on turhaa tässä tapauksessa. Me korpit olemme niin huonoja blogaamaan ja toisaalta tiedämme aivan liikaa mediasta, että voisimme jakaa tuon kaiken tiedon lukijoille. Jos yrittäisinkään koota blogiini kaiken sen, minkä koen Tuhoksi ja Turmioksi, en ehtisi käydä esimerkiksi töissä. Niinpä en yritäkään purkittaa tähän kaikkea, mutta.. tämä viesti on ikään kuin yritys uudelle alulle. Kuten sanoin, en lupaa mitään. Oikean hetken sattuessa saatan tulla tänne kertomaan jälleen jatkossa, mikä nykymediassa mättää. Tai sitten tämän jälkeen blogi hiljenee taas täysin. Eihän sitä koskaan tiedä, kuten Ilta-Sanomien vanha mainos aikoinaan kertoi. Lisäksi olen soluttautunut työharjoittelusopimuksella erääseen median välineeseen (tietenkään tyylilleni uskollisesti en antaudu minkään ylikansallisen korporaation kahlittavaksi vaan 'palkkauduin' tarkoituksella paikallisen pikkulehteen), joten nyt minulla on sisäpiirin tietoakin median synkistä kolkista.

Ja pitäähän minun jostakin yrittää taas saada kipinää median tutkimiseen, kun eräät tympeät yliopistot päättelivät, etteivät korpit automaattisesti tiedä viestinnästä kaikkea. Ihmeellistä soopaa.

sunnuntai 14. kesäkuuta 2009

Turmiolliset salkkariuusinnat

Maikkari teki kyllä taas vihoviimeisen temppunsa! Aivan kuin koko vuotta muuten kanavalla pyörivät Salatut elämät uusine jaksoineen eivät olisi tarpeeksi kansamme mielenterveydelle, päättää tämä mainoskanava jatkaa ihmisten turmioimista vanhoilla uusinnoilla, joissa mm. (kuvassa näkyvä) Ulla Taalasmaa jälleen pyörähtelee opettaen sarjaa seuraaville ihmisille täysin vääränlaista arvomaailmaa. On siinä kyllä taas suomen kansalla kärsimistä oikein olan takaa! Kuinka kukaan voi enää turvallisesti avata telkkariaan arki-iltapäivisin, kun sieltä saattaa löytyä jotain täysin sopimatonta materiaalia?

Suurin syy siihen, miksi vanhojen salkkarijaksojen uusinnat pitäisi kieltää, onkin juuri lähetysaika. Siinä, että jaksot tulevat arkisin 14.55-16.20, on parikin suurta ongelmaa, jotka seuraavassa esittelen:

1) Minä olen töissä tuohon aikaan. On suorastaan anteeksiantamatonta lähettää noita hienoja jaksoja (joita ei ole vielä pilattu Olavigoreiden sisäisen persoonan huomiottajättämisellä) siihen aikaan, kun monet kesällä työssä käyvät eivät niitä pysty katsomaan! Tietenkin voin tallentaa jaksot (ja niin tietenkin teenkin), mutta eihän uusintojen jälkikäteen katsomisessa ole ollenkaan samaa tunnelmaa kuin katsoa ne silloin tuoreeltaan uusintana! Lisäksi siinä vaiheessa kun olen selviytynyt töistä, on päivä edennyt jo pitkälle, ja kun tapitan vielä töiden jälkeen noin puolentoista tunnin verran salkkareita, ehtii päivä alkaa olla jo melkein pulkassa. Salkkareiden uusinnat estävät siis sen, etten ehdi tekemään mitään muuta päivän aikana kunnolla. Tämä on suorastaan rikollista. Samaa ongelmaa ei olisi, jos ohjelmat lähetettäisiin tarpeeksi aikaisin aamuna niin kuin parina kesänä aikaisemmin. Toki jotkut ovat silloin puolestaan töissä, mutta se on heidän ongelmansa: mitäs ovat hankkineet niin huonot työajat!

2) Suurempi ongelma jaksojen tämänhetkisessä lähetysajassa on kuitenkin mahdollinen kukkahattujen hyökkäys. Tätä pelkoa pohjustan parilla faktalla:

a) Salattujen elämien uudet jaksot tulevat kello 19.30
b) Suomessa kello 19.00 jälkeen tulevat ohjelmat saattavat sisältää sopimatonta materiaalia alle 13-vuotiaille katsojille
c) Kun uusien jaksojen kauden päätösjaksossa Paula Sievinen haudattiin elävältä ja Kahvilabaariravintolasalattujenelämienainutruokapaikka Kentauri räjähti taivaan tuuliin, satoi valituksia kukkahattutädeiltä nimen omaan siitä, kuinka nuoret katsojat järkyttyivät ohjelman sisällöstä.

Kyseisissä valituksissahan koskien tuota päätösjaksoa ei siis ollut yhtään mitään logiikkaa (toisin kuin minun Olavigor-avautumisessani), mutta tuskin nämä kukallisiin hattuihin pukeutuneet henkilöt siitä välittävät. Missään nimittäin ei ole todettu, että ohjelma olisi mitenkään parasta mahdollista mediatarjontaa nuoremmille katsojille, eikä sitä anna lähetysaikakaan ymmärtää. Ongelma vain on nyt tässä se, että kun uusinnat tulevat samaan aikaan tv-chattejen, ostoskanavien ja puhelinvisojen kansssa, voivat nämä ikivalittajat hyvillä mielin syyttää maikkaria törkeyden suoltamisesta nuorille katsojille. Nyt nimittäin uusintojen lähetysaika oikeasti antaa sen käsityksen, että ohjelma on ihan ok vaihtoehto pikkukatsojillekin Bratzien tai Muumien seikkailujen sijaan. Eli nyt kun elämänturhautumistaan valittamiseen purkavat tädit keskittävät jälleen voimansa avautuen esimerkiksi sisarpuolten Elinan ja Juhan suhteesta, ei MTV3 voi puolustautua lähetysajalla, vaan heidän on yksinkertaisesti otettava valitukset hymyillen vastaan.

Itselle se on ihan yksi lysti, mitä sontaa maikkari, nelonen, YLE tai mikä muu tahansa kanava (joista mainoskanavat ovat nykyisin vieläpä monikansallisessa omistuksessa) saa niskaansa, mutta kukkahattutädeille en soisi mielelläni yhtään erävoittoa. Nykypäivän mediassa suurin vitsaus ei nimittäin ole turhat seuranhakuchatit, hirvittävät ostostv-ohjelmat, kammottavat saippuasarjat, surulliset huippumalliohjelmat tai edes aivosoluja tappavat puhelinpelit, vaan nimen omaan nämä edellä mainitut kukkahattutädit.

Toivon todella, että kaikki tietävät, millaisia nämä henkilöt ovat. Jos eivät, voin selittää sen tähän loppuun: siinä missä minä puran tähän totuus-blogiini tarvettani ilmaista todella surkeaa huumoriani ja kehnoa sarkasmiani ja turhautumista medianpakko-opiskeluun koko kevään ajan pääsykoekirjojen muodossa, ajattelevat nämä tädit oikeasti niin, että koko mediamaailman pitäisi pyöriä heidän napojensa ympärillä.

Tämän blogauksen loppu meni pelottavan vakavaksi. Joka tapauksessa asian voi tiivistää niin, että kukkahattutätejäkin tarvitaan tähän mediamaailmaan, mutta paljon pienempänä annoksena kuin nykyisin. Minä tulen tulevaisuudessa kyllä esittämään ratkaisuehdotuksia tähänkin ongelmaan, koska minulta löytyy vastaus kaikkiin probleemoihin. Koska minä tiedän mediasta kaiken. Ja olen aina oikeassa. Voi tuho ja turmio.

tiistai 9. kesäkuuta 2009

Hiivatin huippumallit

Noniin. Siinä on koko pahan alku ja juuri! Tai no, tietenkin ihan alku ja juuri löytyy Ameriikan "American's Next Top Model" tai jotain sinne päin -ohjelmasta, jonka yhtenä suurista kasvoista oli Janice Dickinson. Omaa intohimoani sarjaa kohtaan kuvaa se, että en muistanut Janicenkaan etunimeä ennen kuin näitä sarjoja aktiivisesti seuraava ihana neito tarjosi apua ja sukunimen muistin ainoastaan Bruce Dickinsonin takia. Toisaalta taas hän on silti ainut näihin sarjoihin kytkeytynyt henkilö, jonka nimen tunnistaisin, jos sen jonkun suusta kuulisin.

Harmi vain, että omalla antipatioillani sarjaa (tai siis sarjaformaattia) kohtaan ei ole mitään vaikutusta kun puhutaan sarjan roolista nykymaailman televisiotarjonnassa! Nykyisinhän Neloselta ei tulekaan muuta kuin kaiken maailman mallihuippuja. Tai siltä se ainakin tuntuu silloin kun vierailen äitini luona. Olohuoneen telkkarista katsotaan lähes putkeen joko uusia jaksoja tai hätätilanteessa vanhoja ja jos esimerkiksi taitoluistelu saattaisi väliaikaisesti ajaa huippumallien ohi, niin sitten pikkusiskon huoneen telkkarissa kyllä kävellään jälleen catwalkeilla. Voi luojan laukaus sanon minä.

Toki minä ymmärrän, että monia nämä sarjat kiinnostavat. Kai se ihmissuhdedraama ja mallin homma kokonaisuutena on ihan mielenkiintoista naiskatsojien kannalta, ja kyllähän tietenkin ohjelmasta varmasti naiskauneutta kaikkialta etsiville löytyy tyydytystä. Itse saan kuitenkin tarpeeksi naiskauneutta nähtäväkseni jo ihan muutenkin ja mallinhommaan kuuluva kieroilu puhumattakaan joistakin oikeista poseerausasennoista kiinnostaa yhtä paljon kuin kivien keräily.

En siis voisi itsekään vaatia, että näiden ohjelmien tuottaminen lopetettaisiin kokonaan: samalla tavallahan minua suuresti inspiroiva jääkiekon MM-kisat ei kiinnosta eräitä (täysin sivistymättömiä!) henkilöitä ollenkaan, mutta pissisin luultavasti housuihini jos kuulisin edes ideasta lopettaa lätkän näyttäminen telkkarista. Olen siis äärimmäisen suvaitsevainen ja ymmärtäväinen näissä asioissa. Sen sijaan nyt kun juuri eurovaalitkin ovat takana, olisi minusta aivan loistava idea lähteä ajamaan EU:ssa jonkinlaista huippumallidirektiiviä. Ensinnäkin pitäisi säädellä tietty rajoitus, kuinka paljon iltapäivälehdissä yms. julkaisuissa saataisiin varata tilaa uutisille näistä malleiluohjelmista. On nimittäin joitakin ihmisiä, joita kyllä voi kiinnostaa viihdeuutiset, mutta ei sen sijaan se onko huippumalli-Isabellalle kasvanut nenäkarva.. Tai oikeastaan, en kyllä ole varma onko tämmöisiä ihmisiä sittenkään. Ehkä tämän säädöksen voi siis jättää väliin. Sen sijaan samaisessa direktiivissä pitäisi ehdottomasti tehdä todella tärkeä päätös: rajata jonkinlainen määrä siitä, kuinka paljon äitini televisiossa saa näkyä huippumalliohjelmat. Katsokaa te muut niitä vain niin paljon kuin haluatte, mutta minä en enää kohta uskalla mennä vierailemaan siellä, kun huippumallit, kuvaajat, tuomarit ja kaikki mahdolliset hyppivät silmille. Kraa.

Kolmantena minusta EU:n pitäisi puuttua siihen, kuinka paljon ihmisten välisessä vuorovaikutuksessa saa puhua huippumalleista ja mallikouluista ja ties mistä koulumalleista. Mielellään keskustelu pitäisi rajata kokonaan alaan keskittyville foorumeille, koska nykyisin asiasta ei saa hetken rauhaa meni sitten minne vain. Onneksi kouluni ovat nyt hetkeksi käydyt, koska tilanne alkoi käydä siellä koko ajan uhkaavammaksi: osaavatko ihmiset jutella käytävillä edes muusta kohta kuin malleilusta? Onneksi jääkiekko on sentään toistaiseksi säilyttänyt myös vahvan asemansa keskusteluaiheena, mutta koska se kuuluu perinteisesti suomalaiseen kulttuuriin, ei siihen mielestäni pitäisi puuttua. Mikä voisi olla hienompi harrastus kuin ryntäillä pienen mustan lätyskän perässä kaukalossa?

Lisäksi asiasta on ahdisteltu minua myös messengerin avulla, mutta tähän voin vaikuttaa itsekin ilman direktiivejä. Joka tapauksessa sosiaalisen painostuksen (ja äiteen luona myös pakotuksen) takia itsekin olen katsonut viime aikoina jaksoista muutamia hetkiä. Ohjelmissa auttamatta mielenkiintoisin kohta on loppuosuus, eli tuomarien kommentit. Se jotenkin henkii wanhaa kunnon idolshenkeä, ja odotan sitä päivää kun Jone Nikula saapuu ohjelmaan vierailevaksi tuomariksi. Oi Jone, oi Jone.

Kuka sitten voittaa tämänkertaisen Suomen Huippumallin? Ehdottomasti Nanna: tuo neito on taatusti suomen ensimmäinen ihminen, joka on luonut sanasta "homo" luontevasti tunnetta kuvaavan ilmaisun (niin ja toisaalta en olisi ilman Love it or leave it! -blogia muistanut kahta muuta jäljellä olevaa kisaajaa).

Tuo hetki olikin yksi sarjan hienoimmista (niiden harvojen pohjalta jotka olen nähnyt).. Se ei silti estä sitä, että televisiotarjonnan huippumalliutuminen (uusi patentoimani sana) kuvaa jälleen viestinnän tuhoa ja turmiota!

Kun inspiraatio iskee, lupaukset unohtuvat. Salkkariuusintojen tuhon julistaminen kyllä tulee vielä, kuten myös tarina siitä miksi media-alaa ei kannata lähteä opiskelemaan. Varsinkin jälkimmäisestä tiedän paljon, koska en ole koskaan alaa vielä opiskellut.